Suosituimmat haut
Artikkeli - Meritaimenen perhokalastus
Meritaimenen perhokalastus rannikolla on kasvattanut suosiotaan Suomessa, eikä ihme sillä onhan se yksi kiehtovimmista tavoista kalastaa perholla. Laji antaa haastetta, josta voi oppia jokaisella käynnillä jotain uutta. Kuten muissakin lajeissa, maltti on valttia. Taimenien liikkeitä ei opi heti ensimmäisellä kerralla ja voi vaatia useamman käynnin, jotta pääsee hajulle mistä kaloja voi tavoittaa. Uusia alueita kannattaa rohkeasti kokeilla ja kysellä varovasti muilta kalastajilta kokemuksia. Tärkeintä on muodostaa ajatus minkälaisella säällä kannattaa kalaan lähteä ja mistä niitä yrittää.
Käymme tässä artikkelissa läpi välineistöä ja perusoppia taimenien liikkeistä.
Kaudet
Kevätkausi alkaa heti jäiden lähdettyä. Leutoina talvina taimenen voi tavoittaa läpi talven. Alkukaudesta taimenen tavoittaa varmimmin hieman ulompaa, jossa pintaveden lämpötila on pari astetta lämpimämpää kuin jääsohjon viilentämällä rannikolla. Jäiden lähdettyä, kevätaurinko alkaa lämmittämään matalia lahtia ja taimen siirtyy tässä vaiheessa ravinnon perässä sisemmäksi. Veden lämpötilojen noustessa 15 asteen tuntumaan, taimen hakeutuu viileämmän veden perässä ulommas. Uloimmilta luodoilta taimenen voi tavoittaa jopa läpi kesän. Tällöin kalastus kannattaa painottaa auringonlaskun aikaan sekä paikkoihin missä on syvää vettä lähellä.
Syyskaudella taimenien liike on vastaava kuin keväällä, mutta kalat hakeutuvat viileämpään veteen lähelle rannikkoa ja oleskelevat siellä aina jäiden tuloon asti.
Meritaimenen kalastus jatkaa perhokalastajan kautta usealla kuukaudella vuodessa ja on luonnollinen jatkumo kun joet rauhoitetaan syksyllä.
Olosuhteet
Vanhan opin mukaan taimenen tavoittaa tyrskyistä, mistä sanonta “tyrskytaimen” onkin saanut nimensä. Tätä ajatusta kannattaa kuitenkin lähestyä pienellä varauksella. Sellaista keliä tuskin on mistä taimenta ei voisi saada. Perhokalastukseen ihanteellinen tuuli on 2-5m/s, mieluiten lännen puolelta (puhuttaessa Suomenlahden alueista). Keväisin aurinko ei ole pahitteeksi lämmittäessään poukamia, mutta syksyisin tuhnumpi keli antaa paremmin tapahtumia koska tällöin taimen uskaltautuu lähemmäs rantaa.
Kalastustekniikka
Kalastus kannattaa aloittaa läheltä rantaa, jossa taimen voi oleskella alle polvisyvyydessä, Juurikaan syvemmälle ei ole syytä kahlata jos ranta syvenee tasaisesti.
Uittotekniikka on syytä pitää yksinkertaisena, tasaista strippausta välillä muutaman sekunnin taukoja pitäen. Strippausnopeus riippuu vedenlämpötiloista ja käytettävästä perhosta, hyvä nyrkkisääntö on tasaisia 50-70cm vetoja sekunnin välein. Tätä kannattaa varioida ja tehokas tapa löytyy kokemuksen myötä. Perhot uitetaan niin loppuun kuin mahdollista ja vielä vavalla uitetaan ohi itse kalastajan.
Heittopituus on hyvä pitää itselle mukavana, siten että jokainen heitto suoristuu täydellisesti ja perhot alkavat heti kalastamaan laskeuduttuaan veteen. Pitkistä heitoista voi olla apua alueiden haravointiin.
Tärkeintä on kattaa päivän aika mahdollisimman laajasti vesialueita, joten liikkuminen on avainsana. Heitto ulapalle, heitto rannan myötäisesti ja eteneminen reilusti eteenpäin. Yhtä aluetta ei kannatta jäädä hinkkaamaan kovin pitkäksi aikaa, tosin muutama heitto hotspottiin ei ole huono idea.
Minkälainen vapa?
Ihanteellinen meritaimenvapa on nopeatoiminen 9-10 jalkainen luokissa #6 - #8. Suosituin valinta on #7 9’. #6 luokkaisella vavalla kalastus onnistuu hyvin tyyninä päivinä, mutta kovemmassa kelissä #7 tai #8 luokkainen vapa toimii paremmin. Lähes kaikki nykyaikaiset vavat soveltuvat nopean toiminnan ansiosta meritaimenen kalastukseen. Suolaveden kestävät komponentit ovat eduksi, mutta Itämeren matalan suolapitoisuuden vuoksi ei kuitenkaan välttämättömiä.
Minkälainen siima?
Perhosiima on meritaimenen kalastuksessa kriittisin osa ja se on tärkeä olla kunnossa. Rannaltakalastajan valinta on lähes kaikissa tilanteissa hitaasti uppoava (slow intermediate tai hover) WF-perhosiima. Slow Intermediate siiman tarkoitus on pysyä hieman pinnan alla, jottei se lähde liikkumaan aaltojen tai tuulen mukana haitaten perhon uittoa. Aktiivisesti saalistava taimen hakee perhon yllättävänkin läheltä pintaa, joten useinkaan ei tule tilannetta jossa perho pitäisi upottaa kalan nenän eteen.
Kaikista meritaimenen kalastukseen suunnitelluista siimoista löytyy myös fast inter vaihtoehto. Tämä siima pelittää parhaiten veneestä tai syviltä kalliopenkoilta kalastettaessa. Fast inter siiman ohuemman läpimitan ansiosta se leikkaa paremmin tuulta ja mahdollistaa jonkin verran pidemmät heitot. On hyvä tiedostaa selkeä uppoamisnopeuden ero Slow inter ja Fast inter siimojen välillä. Rannaltakalastaja todennäköisesti joutuu repimään jatkuvasti perhoa irti pohjasta Fast Inter siiman kanssa, joten suosittelemme rantakalastajalle Slow Inter siimaa.
Kela
Hyviä ominaisuuksia on laajakehäinen, vesitiivis, suhteellisen kevyt ja vapaan sopiva kela, johon käytettävä perhosiima mahtuu vaivatta. Suurimmassa osassa moderneja keloja on tarpeeksi jarrutehoa meritaimenen väsyttämiseksi. Pohjasiimaa on hyvä olla vähintään 50m, mutta harvemmin pohjille taimenien kanssa joutuu.
Perukkeet
Perukkeen pituudeksi suositellaan reilun vavan mittaista kartioperuketta ja kärjen paksuudeksi n. 0.25 - 0.35mm. Materiaalina voi käyttää joko fluoroa tai monofiilia. Fluorocarbon kartioperukkeen etu on parempi oikenevuus heiton aikana sekä hankauskestävyys kivikkoisissa rannoissa. Jos käytät suuria articulated perhoja niin silloin perukkeen tulee olla huomattavasti lyhyempi.
Alla on esitelty yleisesti toimiva tapa rakentaa peruke:
Esimerkki: Fluorocarbon 9’ 0.33mm Leader - Tippet Ring - 100cm fluoro tai monofiili tapsia.
Perukerenkaaseen pystyt helposti lisäämään halutessasi sivuperhon, joka kannattaa kiinnittää pykälää paksummalla siimalla kuin päätyperho. Tämä vähentää lyhyemmän sivutapsin kiertymistä pääperukkeen ympärille. Varmista kuitenkin että sivuperhon käyttö on sallittua alueella missä kalastat. Perukerenkaan käyttöä suositellaan varsinkin jos kartioperuke ja tapsi on eri materiaalia.
Muut varusteet
Meritaimenen kalastaja pärjää suhteellisen yksinkertaisilla varusteilla. Siimakori on varuste, mitä ilman ei kannata lähteä lajia kokeilemaan. Sen avulla pystyy keskittymään heittämiseen sekä uittoon sataprosenttisesti. Vapaana ajelehtiva siima jumittuu välittömästi rakkolevien sekä kivien väliin ja voi helposti rikkoa perhosiiman pinnoitteen. Veneestä kalastettaessa siima vapaana roikkva siima löytää myös erittäin tehokkaasti paikkoja mihin jäädä jumiin.
Siimakoreja on saastavilla muutamia erilaisia malleja, kovasta muovista tai foamista valmistettu koppamalli (Vision Stripping Basket, ECOastal) sekä erittäin kevyt “siili” tyylinen, missä muovialustaan on kiinnitettyjä silikonisia piikkejä (Ahrex Flexistripper). Koppamallin etu on sen suojaisuus tuulelta sekä aalloilta, suosittelemme tätä siis kovempaan keliin. Siili loistaa taas kevyessä kelissä ja erinomaisesti veneestä heitettäessä
Aluskerrasto on hyvä olla kunnossa kylmissä vesissä (lue: lähes aina meritaimenkalasssa). Monet aloittavat kauden heti jäiden lähdettyä ja tälläine veden lämpötila voi olla kahden asteen tuntumassa. Kahluuhousujen alle kannattaa pukea ohut aluskerrasto minkä päälle puetaan paksumpi lämpökerros (esim. paksu fleece) sekä paksut lämpimät sukat. Alimpana kerroksena kannattaa suosia materiaaleja jotka siirtävät kosteuden tehokkaasti iholta pois ja pitää sinut kuivana.
Monesti tarvitaan hanskat, joista villakynsikkäät ovat osoittautuneet mieluisimmiksi käyttää niiden pysyessä lämpiminä myös märkänä. Kynsikkäät mahdollistavat myös paremman siimakontrollin verrattuna perinteisiin hanskoihin. Tärkeää on pitää myös keskiruumis lämpimänä, jotta se pystyy pitämään ääreisverenkierron toimivana.
Välttämättömät tarvikkeet:
Perhot
Meritaimenen pääravinto koostuu silakasta, kilohailista ynnä muista pikkukaloista. Näillä saaliskaloilla se kasvaa huimaa vauhtia merivaelluksella ollessaan. Näiden lisäksi taimen syönnöstää katkoilla ja muilla äyriäisillä.
Usein perhokalastajan siiman päässä näkee erilaisia värikkäitä katkajäljitelmiä, kuten Mulkkis, Pattegrisen, jne, jotka ovat taimenelle ennemmin ärsykkeitä kuin luonnonmukaisia imitaatioita. Ne toimivat loistavasti läpi vuoden ja ovat suhteellisen pienen koon puolesta helppoja heittää. Kannattaa rohkeasti kokeilla myös suurempia saaliskalajäljitelmiä sillä ne voivat aktivoida isomman kalan ottamaan, kun katkat ovat sille liian pientä ja energiaa tuhlaavaa ravintoa. Yleisesti kylmän veden aikaan suositaan pienempiä perhoja ja vesien lämmettyä siirrytään suurempiin perhoihin.
Etiketti vesillä
Kuten kaikissa kalastuskohteissa, myös merellä tulee noudattaa hyviä käytöstapoja. Ei mennä liian lähelle toista kalastajaa, ollaan tietoisia alamitoista ja muista mahdollisista rajoituksista, kunnioitetaan yksityisalueita eikä jätetä roskia luontoon.
Rannalle saapuessa on hyvä tarkkailla muita kalastajia, mihin suuntaan he liikkuvat ja millä tapaa. Perään on varsin suotavaa mennä, mutta eteen tuleminen voi aiheuttaa paheksuntaa muissa kalastajissa. Vinkkinä voi sanoa, että kalan löytää todennäköisesti paremmin rannalta jossa ei ole muita kalastajia näkyvissä, vaikka se ei olisikaan niin tunnettu ottipaikka.
Tarkkojen kalapaikkojen tiedustelussa muilta kalastajilta kannattaa olla varovainen. Monet eivät halua jakaa omia ottipaikkojaan, mutta voivat jakaa yleisesti erinomaisia vinkkejä paikkojen hakuun ja niitä kannattaa ehdottomasti kuunnella. Mielestämme harrastuksen hedelmä on juuri siinä, että löytää paikat itse ja ammentaa siinä samassa tietoa siitä millaisissa paikoissa taimen viihtyy erilaisissa olosuhteissa. Satelliittikuvia selaamalla voi löytää uusia yrittämisen arvoisia paikkoja.
Loppusanat
Meritaimenenkalastusta perholla pidetään turhaan liian haastavana. Merellä maisemat ovat valloittavan hienot ja usein rannalla voi viettää päivän näkemättä muita kalastajia.
Liikkeessämme olevat myyjät ovat kaikki kokeneita meritaimenen kalastajia ja jakavat mielellään omia kokemuksiaan kalastuksesta.
<-- Palaa artikkelit ja sidontaohjeet osioon
