Finnish English

Green Monkey on yksinkertainen putkiperho, joka on noussut viime vuosina yhdeksi kuumimmista ottipeleistä Norjan lohijoilla.

Green Monkey –
Sovellettua apinointia Kitcherin mallista

Teksti ja sidonta: Mikko Stenberg
Sidontakuvat: Timo Kontio

Green Monkey on yksinkertainen putkiperho, joka on noussut viime vuosina yhdeksi kuumimmista ottipeleistä Norjan lohijoilla. Ystäväni Teemu Venejärvi kavereineen on käyttänyt perhoa menestyksekkäästi myös Tenon särkillä jo aiemmin.

Alkuperäinen malli Kitcherin käsialaa

Green Monkeyn kehitti alun perin Norjan Trondelagin alueella vuosia oppaana toiminut Simon Kitcher. Kitcherin malli on esitelty Pohjolan Perhokalastaja -lehden numerossa 5/2005 Tonien Kakkuri ja Karuvaara artikkelissa ”Parempia lohiperhoja Keski-Norjaan”.

Kitcher käytti Green Monkey -mallinsa alussiivessä sekä valkoista että vihreää Fluoro fibreä. Simonin perhossa oli myös paljon voimakkaasti kimaltavaa Krinkle mirror flashiä siivessä sekä omaperäisesti partahäkilänä.

Jalostettu malli

Yksinkertaisuudestaan huolimatta Green Monkeyn alkuperäinen malli on muovautunut kalaporukassamme eräänlaiseksi vihreäksi muunnokseksi Sunray Shadow -perhosta. Voimakkaat kimalteet ovat karsiutuneet pois ja tilalle on sidottu hillitympiä houkuttimia.

Alussiipeen on vakiintunut materiaaliksi jääkarhu. Sen läpikuultavuus yhdistettynä fluorisoivaan chartreuse-vihreään on soittautunut lohta kiinnostavaksi yhdistelmäksi. Lisäksi kahdesta kimpusta Teemu Juutisen metodilla sidottu alussiipi sekä pitää pääsiipeä paikallaan ja estää sitä sotkeutumasta koukkuihin että tasapainottaa perhon uintia. Siiven katteeksi on vakiintunut riikinkukon silmähöyhenen siikaset. Ne tuovat perhoon lisää eloa, muotoa sekä hillittyä kimallusta. Tämän muokatun Green Monkey version voisi nimetä omaksi perhomallikseenkin, mutta emme ole sitä vielä tehneet.


Teemun saama komea lohi, joka otti aivan rantaan upposiimalla uitettuun Green Monkkeriin. kuva Teemu Juutisen arkistoista

Toimintavarmuus valttia

Kalaporukassamme vakiintunut versio Green Monkeysta on mielestäni timanttinen perho. Itselläni ja monella muulla se kuuluu osastoon aution saaren perhot. Sidontaohjetta tutkaillessa voi mieleen nousta kysymys, miksi tehdä yksinkertaisen perhon sidonnasta näinkin monimutkaista. Kuitenkin kun kalastaa alkukauden kylmissä virroissa sen suuren hopeaharkon toivossa, oppii arvostamaan varmatoimista perhoa. Lohenkalastus on tunnetusti usein rankkaa hommaa, eikä heitto kulje väsyneenä niin hyvin, että pitkän siiven sotkeutumista pystyisi aina välttämään – tekniikaltaan puutteellinen siiman ankkurointi nimittäin sotkee siiven koukkuun helposti. On todella turhauttavaa huomata erityisesti rankoissa olosuhteissa, että perho on ollut sotkussa puolenkin laskun ajan. On siis järkevää pyrkiä sitomaan perhosta mahdollisimman huoleton käyttää, vaikka se tietäisikin monimutkaisempaa toteutusta.

Sunray Shadow -tyyppisiä perhoja on yleensä käytetty kookkaina sidoksina ja uitettu niitä pintasiimalla vauhdikkaasti virran poikki. Green Monkey toimii mainiosti samalla tekniikalla kalastettuna. Aivan pintakalvon alla viilettävään perhoon kala pyörähtää yleensä aggressiivisesti, joka tekee kalastuksesta visuaalista ja jännittävää.

Green Monkeya kannattaa kokeilla myös pienempinä sidoksina vastaavalla tekniikalla, kun vesi on laskenut ja kirkastunut. Keskikesän olosuhteissa ovat toimineet erinomaisesti sormenmittaiset ”Monkkerit”. Ei sovi myöskään unohtaa perinteisempää 40−60 asteen kulmalla virran poikki heitettyä kalastustapaa. Aktiivinen uitto höystettynä epäsäännöllisillä siiman sisäänotoilla on saanut monen kalan puremaan perhoa riippumatta heittokulmasta tai perhon vauhdista. Aivan rantaan uittamista ei voi korostaa, sillä usein peesaava kala on haksahtanut Monkkeriin vasta aivan rannassa.

Hyvä tuloksia myös upposiimalla

Green Monkey on myös erinomainen perho käytettäväksi upposiiman kanssa. Häkilätön ja pienen vastuksen omaava perho ikään kuin leikkaa virtaan hyvin. Lisäksi kevyt ja herkästi virtauksiin reagoiva Monkey ui tyypillisesti hieman siiman tasoa ylempänä, eikä perhohävikki käy tarkassakaan kalastuksessa turhan rajuksi. Perhon voi siten uittaa kohtuullisen hyvin myös aivan rantaan upposiimalla.

Apinaperho sidottuna vavan mittaiseen fluorocarbon-perukkeeseen ja loivaan kulmaan tehty heitto nopeasti uppoavalla siimalla on antanut hienoja kaloja vaikeissa olosuhteissa. Nopeasti uppoava siima ui hitaasti ja uppoaa pintavirran alle, mutta perho ui vilkkaasti sen tason yläpuolella totuttua pidemmän perukkeen jatkona. Vastaava tekniikka toiminee myös esimerkiksi Skagit-siimaa käytettäessä.

Monkey business in Norway

Joitakin vuosia sitten kalastin kaksi viikkoa erästä Norjan lohijokea, joka saa osan vedestään jäätiköltä. Joelle on tyypillistä, että vesi on jadenvihreää erityisesti suuremmalla virtaamalla. Jäätikkövirroissa kala näyttäytyy normaalia vähemmän, mikä luo kalastukseen oman mausteensa.

Ensimmäisellä viikolla kala oli todella tiukassa, mutta siitä huolimatta Juutisen Teemu onnistui saamaan pari hienoa kalaa ja muutaman tapahtuman Green Monkeyllä. Muut eivät saaneet kovasta yrityksestä huolimatta tärppiäkään. Toisella viikolla Teemu ja Munterin Harri suuntasivat Lohi-Wagoninsa kohti Lakselvia, ja loppu porukka jäi kalastamaan haastaviin olosuhteisiin vielä viikoksi.

Tapahtumien vähyys alkoi pikku hiljaa jo vaikuttaa lohimiesten ryhtiin. Vaikka toinenkin viikko alkoi jo olla ohi puolen välin, niin periksi ei annettu. Tuttuun tapaan seuraavan päivän poolivuorot arvottiin edellisen illan intiaanipokerilla. Onnetar valitsi jälleen muiden otsille paremmat kortit, joten edelläni olivat Jumppanen, Julli ja Teemu ”Venari” Venejärvi. Aamun tuodessa auringon pilvettömälle taivaalle päätti Venari pitää huilivuoron, sillä kovaa tahkoamista oli takana jo lähes kaksi viikkoa.

Kolmeen pekkaan saavuimme poolille, joka oli tunnettu hyvänä paikkana. Jumppanen ja Julli heittivät vuorollaan poolin läpi ilman havaintoja kalasta. Vesi oli kylmää ja virtasi varsin kovaa, joten pidin kelallani kakkosuppoavan DDC Connectin S6/S7-kärjellä. Perukkeeseen valitsin reilu kymmensenttisen Green Monkeyn ja lähdin kalastamaan poolia alaspäin.

Virta uitti hyvin siimaa ja perhoni ui sen jatkona lupaavasti. Heitto ei sinä aamuna ollut parhaassa terässään, joka laski hieman mielialaa. Pienen kuristuman kohdalla terästäydyin ja suuntasin heittoni lähes poikki virtaan lähelle vastarantaa. Peruke oikeni hyvin ja virta lähti uittamaan siimaa ja perhoa pienellä pussilla. Uiton keskivaiheilla kala otti perhoon oman rannan puoleisen särkän edestä. Se tuntui ja näytti vauraammalta jalalta, kun hopeiset kyljet välähtelivät hienosti vihertävässä virrassa. Kalan käytös oli säyseää ja se ui särkän yläpuoliseen rauhallisempaan virtaan lähes jalkoihini.

Sitkeä kamppailu

Julli ja Jumppanen tulivat ihmettelemään tapahtumia ja luomaan ilmapiiriä kalan väsytykseen. Hetken hämmennyksen jälkeen kala ymmärsi pelin hengen ja alkoi voimakkaasti pyrkiä alavirtaan. Aina kun annoin kalalle painetta, se riehaantui ja syöksyi alaspäin. Alavirrassa olevan kosken niska alkoi lähestyä, mutta lohi ei tuntunut väsyvän millään.


Lohi pakotti seuraamaan alavirtaan. Kuva Mikko Stenbergin arkistoista.

Lohi ui puoliväkisin ensimmäisestä niskantapaisesta alas kohti varsinaista niskaa. Ei auttanut muu kuin seurata vahvaa kalaa sen rynniessä yhä alavirtaan. Onnekseni sain sen pysähtymään niskamonttuun, jossa köydenveto jatkui. Alavirtaan kalaa ei voinut enää päästää, joten junttasin kantapäät syvälle rantahiekkaan. Nyt kun kala oli saatu pysäytettyä ja ohjattua pois kovimmasta virrasta sille voi antaa painetta pelkäämättä välinevaurioita. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja sitkeän vastustajan kanssa vääntäessä tuli armoton hiki.

Vähitellen kuri alkoi purra ja kala näyttää ensimmäisiä väsymisen merkkejä. Kovalla työllä sain sen hilattua niskalta pois. Vähitellen se tuli jo riittävän lähelle, että rantautusta voi alkaa valmistelemaan, mutta sitkeästi se vastusti kohtaloaan. Väkevistä joskin jo lyhyemmistä loppusyöksyistä huolimatta kala saatiin viimein rantautettua Jullin pätevällä avustuksella. Riemunkiljahdukset kaikuivat jokilaaksossa, kun rannalla makasi metrinen krominkirkas jäätikkövirran asukki.

Lohen vatsaa koristi joukko pitkähäntäisiä lohitäitä, joten kala oli ehtinyt viettää joessa ehkä vain joitakin tunteja. Liekö avaimena reissun pelastaneen kalan saamiseen ollut Venarin kortti vaiko Green Monkey? Jälkimmäiseen on kuitenkin uskominen, sillä toista kertaa en ole Venskun vuorolla päässyt lohipoolia heittämään. Usko siis sinäkin Vihreään Monkkeriin!


Apina selästä Green Monkeyllä. kuva Mikko Stenbergin arkistoista

Green Monkey -muunnos

Putki: Fl. Chartreuse FITS, koko M tai L riippuen perhon koosta, tarvittaessa myös samanvärinen sisäputki hieman lyhyempänä
Alussiipi: kaksi kartioitua kimppua Fl. Chartreuse -jääkarhua*, H.S.C. Crystal Goatia, bucktailia vastaavaa, ja niiden sekaan muutama vihertävä helmiäishohtoinen kuitu Hot Greenlander Green SSS Angel Hair HD -kimalteesta tai helmiäisen värisestä Krystal Flash -kimalteesta sekä kullan-chartreusen sävyinen kuitu Greenlander Green SSS Angel Hair -kimalteesta
Päällyssiipi: Colobus-apina* tai H.S.C. Ape -substituutti ja tai HSC Crystal Goat -sekoitus, sidotaan kahtena kartioituna kimppuna ja niiden päälle 4−6 riikinkukon siikasta.
Pää: musta.

*- CITES II/EU B-liiteen laji. Varmista laillinen alkuperä.

Green Monkeyn sidonta

1. Valmistele noin puolen perhon mittainen pätkä Fl Chartreusen väristä FITS -putkea koossa M tai L ja hieman lyhyempi pätkä koon S tai XS putkea muuta vastaavaa putkea. Jos sovite ei ole tiukka, sulata sisäputken toiseen päähän sytkärin liekin pohjalla pieni kaulus, jotta se istuu ulkoputkeen tiukasti. Sisäputki jäykistää putkea sopivasti, mutta sen voi jättää poiskin. Työnnä sisäputki ulkoputken sisälle sopivaan kohtaan. Sulata ulko- ja sisäputken kärkeen selvä kaulus, jota vasten siipi sidotaan. Kiinnitä putki putkiperhotyökaluun ja lanka tiukasti juuri etukauluksen taakse. Sido siiven kiinnitykselle tasainen pohjustus kolmen millimetrin matkalle.

2. Mittaa kimppu FL. chartreusen vihreää jääkarhua, bucktailia tai vastaavaa, joka ulottuu noin paikallaan olevan koukun mutkaan. Mikäli kimppu on kovin tasalatvainen, kannattaa sitä kartioida vetämällä keskimmäisiä karvoja hieman muita pidemmiksi. Varmista kimpun mitta, leikkaa se tyvestään tasaiseksi ja sido tiukasti kiinni. Kyllästä lanka pikaliimalla. Edestä katsottuna ensimmäinen alussiipikimppu tulee asettua noin välille klo 10–2. Valikoi Hot Greenlander Green SSS Angel Hair HD kimalteesta 2–4 vihertävää helmiäishohtoista kimalletta tai helmiäisen väristä Krystal Flash ja sido ne kääntämällä hieman ensimmäistä alussiipeä pidemmiksi.

3. Valmistele toinen pidempi noin puolen siiven mittainen alussiipikimppu, joka on volyymiltään noin puolet ensimmäisestä. Sido siipi kiinni kuten edellä, mutta niin että se jää hieman enemmän putken päälle. Valikoi Greenlander Green SSS Angel Hair kimalteesta kullan-chartreusen sävyistä kimalletta ja sido ne kääntämällä hieman alussiipeä pidemmiksi.

4. Valmistele noin 2,5 kertaa rungon pituinen kimppu mustaa apinan karvaa tai sopivaa korviketta (esim H.S.C. Ape Sub). Kimpussa pitää olla eripituisia karvoja ja hyvin kartioitu muoto niin, että pisimmät karvat ovat kimpun keskellä. Trimmaa kimpun tyvi kuten edellä ja sido tiukasti kiinni.

5. Valmistele päällimmäinen ohut kimppu apinaa. Kimpun pisimpien karvojen tulee olla noin kolme kertaa rungon mittaisia. Valitse 4–6 ohutta riikinkukon silmähöyhenen siikasta. Valitse oman puolen siikaset höyhenen vasemmalta puolelta ja vastapuolen siikaset oikealta. Asettele ne yksitellen langan alle niin, että keskimmäiset siikaset ovat siiven mittaisia ja ulommat hieman lyhyempiä. Viimeistele pää ja lakkaa se.


Valmiit Green Monkeyt odottavat pääsyä tositoimiin.

Kireitä siimoja!

-Mikko Stenberg-